No niin, nyt se on sitten mullakin..

NIMITTÄIN oma blogi ja keliakia.

Lottovoitto sinänsä, että meidän pikku perheessä, missä mun lisäksi ei ole kun koira ja isäntä, on molemmilla kaksjalkasilla keliakia. Minä vielä kuukausi sitten vetelin oululaisen ruispaloja, jaffakeksejä ja kaikkee muuta hyvää. Sitten tuli se päivä kun kävin työterveyshuollossa ja täti lääkäri oli sitä mieltä että mie en ole ihan kunnossa. Se laitto mun tutkimuksiin ja testeihin. Siitä se sitten lähti ja tässä ollaan. Mä olen kyllä melkonen tekovirhe, ilmotin "virheentekijälle" asiasta, sano että kulkee suvus.. JA pah, tahtoo vaan vesittää ittens pois.. 

No mutta mitäpä sitä murehtimaan turhia, keliakian kanssa voi elää ja OIKEESTI syödä hyvin. Se on vaan asenne kysymys ja mullahan on asenne kohdallaan. Niitä asenteita on muuten kaks: on /off. Ei väli muotoja.

Ok, mutta pidemmittä löpinöittä, nyt kerron mun oireita: Maha oli aina kipee, kauhiat ilmavaivat, kaikki mitä söi- meni samoin tein läpi, ihottumaa ja näytin muutenkin kuivan kesän oravalta.

Nyt olen ollut yli kuukauden ilman viljoja, siis ruista, ohraa ja vehnää. Olo on loistava, mitä nyt pikku flunssa pukkasi päälle, ääni on kun koivuniemen paulalla ja käsrö punanen ja tukossa.

Jo ennen omaa diaknoosiani kokkailin gluteiinitonta jo isännänkin takia, niin muutos ei nyt ollut sillain suuren suuri, paitsi että mulla ei ole enää "omaa leipää ja piprua", vaan samasta veneestä syödään.

Siis tervetuloa harminpaikan "viljattomaan" maailmaan !!